Mie oon semmone, ku ei oikeastaa osaa nimetä mitää herkkuruokii. Useimmil tuntuu oleva joku heikko juttu, mitä ne ei voi vastustaa ja se o siis syötävää!? Voivittu, mie en oo niit, mie yleensä herkuttelen kaikel muul ku ruual eli voin listata elämässäin aika lail kaikkii juttui, mist saan paljo enemmä nautintoo ku jostai ruuast. Miulle se ruoka o vaa se, et pysyy elos, pakko syyä, et jaksaa. Syömäl jaksaa elää ja nautii elämän kaikest tarjonnast.
No, mut asiaa – joskus on jotain poikkeuksii! Jos joku voi vetää suklaalevyn suures nirvanas, ni mie en. Oksentaisin sitä nirvanaa ootelles. Vaan, o jotain! Aiperhana, mie oon ain olt heikkoon näkkärii!!!! Kuha siin näkkäris ei oo kuminaa eikä rosmariinii, ne o miun makunystyröil iha liia hapokkait. Näkkärin nakertamiin o juhlaa, maistuu nii namilt. Voisin elää näkkäril!
No, mie täs sit lopetin kaiken leivän syönnin, ku alko olee nii vattas huono olo. Nii ja huomasin, ku melkee joka näkkäris ol, jos ei kuminaa tai rosmariinii, nii vehnää!? Vittu, se o iha sukast! Tekee paskan fiiliksen. Jätin kaik leipomotuotteet, ku nii aattelin omaa elämää nostaa paremmil nosteil.
Vaa sit mie löysin taas näkkärit uuestaa! Oikeestaa yhen näkkärin, mikä hakkaa kaik entiset! Jälkiuuninäkkärin!!!! Vittuhei, iha jumalaist, ku panee vaa iha sit oikeet voit pääl ja alkaa nakertaa. Mikä kummallist, nii ruottalain näkkäri!!! Paketti maksaa yhe suklaalevyn hinnan ja sen vuoks kantsii murustaa rinnoil. Ku mie sitä ekaa pakettia nakersin, ni meinas bissekii jäähä juomat ja se o jo iso asia. Miul ol sellaset näkkärikekkerit, et ain vaa uuestaa mie aattelin, et yks viel, eiku kaks viel ja sit ei enää…noei, ku ne loppus!
Iha ei kykene koko pakettii vetää, ei enää, ku se miun vatta! Jos oot herkkä, nii nyt viimenää kantsii lukee vaik Raamattuu, ku kerron, mitä tapahtuu kovien näkkärikekkereiden jälkeiseen aamuun…
Liika näkkärin nakerrus ku kostautuu, aiperkele, mie vaan sanon, ku se aamu koitti ja mie joutusin melkee juoksul menee vessaa! Siel mie sit istuin ja huokailin nii, jot sain luettuu Pauli Hanhiniemen kirjan loppuun. Melko kevyt olo oli sen lukemisen jälkee.
Yritän täst lähi herkutella sillai maltillisemmin, ettei tartte koko pakettii nakertaa kerral vaa siit voi nauttii usiamman kerran. Mutjoo, aika herkkuu on, maistakee ihmees, eikä tää oo mainos, ei ainakaa maksettu, ku kukaa ei oo tarjont mittää.
Ihanko sama 