Tyhjentävää!

Miepä kerron yhen jutun iha miun omast elämäst, mikä ei kyl oo herkkäsielusil. Joten olenpahaa varottanu.

Mie välil oon joutunt käymää tuol sairaalan polil tähystykses, siis sillai ku pakoputkest tiiraillaa sisuksii. Monel varmaa iha tuttu juttu eikä just niit ihanimpii kokemuksii. Jällee se ol se hetki miun elämäs, ku tää rosessi ol läpikäytävä. Mie olin nii varautunt ja muka vanha tekijä, joten olin ilmoitant esimiehel, et joutuu olee pois töist ainakii yhen päivän. Siin se sit olikii.

Parii päivää enne mie menin apteekkii hakee sit drinksuu, mil tää juhla alotetaa. Miult kysyttii, jot mitäs siin lääkärin ohjees sanotaa? Mitvit!? Mikä ohje, ainii se lappu, misköhää se o, ei hitto, en mie muista mitä siin sanottii. Kerroin sit, et mie iha etellisel kerral hörppäsin sellasest ruskiast lasipullost. Juuuei, ei oo enää lasipulloi, mut sama aine löytys muovipullos. No, kiinni veti, mut jos se o väärä, saako palauttaa? Ei saa, kiitos!

Jahka mie pääsin kotio, mie ettimäl etin sit lappuu, mis ne ohjeet ol. Ja kuinkas sitte kävikää, mie löysin sen ja mitä siin sit luki: no, et se lääkärin määrämä tyhjennysaine ol iha tyystin eri ku mitä miul ny ol. Miul ol siis pieni ropleema, jonka kans tulin heti toimee nii, et mie sovelsin lääkärin ohjeen ja ostamani aineen ohjeet keskenää. Pääasia, et lopputulos on tyhjentävä.

Jo etelliseen päivään mie vaa nesteit nautin. Eikiva! Eikö vaa teekki iha hirveest miel kaikkee ruokaa, ku sitä ei saa syyä. Olin mie silleeki olt viksu, et olin käyny etukätee kaupas ja hankkinu mehuu ja lihaliemikuutioit, oikee luomuversioit, ettei olis nii synkän makust. Nii ja saunabissen! Noh, mehun kans käi sit sillee, et mie olin hankkint punast mehuu ja sitähää ei sit saanukkaa juua, ku luin ne ohjeet uuestaa. Luetaanks ohjeit muutenkaa?

Ekast pullost mie tein sit drinksun puolilt päivin ja miul ol siin vieres bisse ja pastillei ja hyisaatana, et ol kuvottavaa, pit niellä useaa kertaa tyhjää päälle. Sit vaa oottelee. Makasin soffal syvän mietinnän syövereis, et mitä mie joisin seuraavaks ja millo tarttee lähtä vessaa. Pino kirjoi vieres ja vesipullo. Olin viel aamusel kipassu kaupas hakee ei-punast mehuu ja se ol ihan kusen olost ja maku ol hirvee. Oonks mie koskaa ollu mikää mehun lipittäjä, en!

Mitä kävi lihaliemen kans….yrks! Mie oon kans yks vali-valittaja, mut se ei ny vaa hivelly miun yksinkertasii makunystyröi. Mie aattelin, et antaa sen olla. Kuha olin juont vettä ja lukenu kirjoi ja juossu vessas, alko kyl tekee miel jotaa suolast. Nii mie sit kokeilin kanalimiekuutiot, mist tulkii oikee oivalliin juoma, suorastaa nam! Sil mentiiki sit loppuu asti.

Mitä tuli siihe saunabissee, ni sen verra olin sekasi kaikes, et sotkin päivätkii. Mie olin nii varppiin siit, et mie meen illal talo saunaa. Olin jo aamupäivän aikaan vaihtant lakanatkii, et mie sit saunaraikkaan pääsen puhtaitte lakanoitte välii. Ku ilta koitti, mie pakkasin saunakassin, riisuin ja puin kylpytakin päälle, otin myös sen jääkaappihuurteisen tölkin mukaa. Juur, ku mie olin jo ovel, mie viel aattelin käyä vessas, nii sillo lamppu sytty! Se sauna on tiistaisin ja mie elin maanantait. Voivitunvitunvittu! Kävin suihkus ja hörppäsin suihkubissen.

Tuol aikasemmin miul ol kans bisse, se ol lohtubisse ja tän saunabissen avul mie hörppäsin ton toisenkii drinksun, hyisaatana, maku ei olt yhtää parempi, mut lohullisemp, koska mie se ol ny se viimein paukku.

Vessas miul o luettavaan vitsikirja. On kyl pakko myöntää, et ol vitsit vähis, iha kaikin tavoin, ku niiiiiin mont kertaa mie siel kävin istuskelee ja vitsei lukees. Jos sallitte, nii ku ei tullu mieleenkää pierasta muual ku vessas ja se ol loistoajatus. Nii paljolt säästy, ku kipas vaa pytylle huokailee.

Kaikin puolin meni iha kiitettäväst ja mie olin sit seuraavaan aamuun hyvin tyhjentyneen siel sairaalas valmiin koitoksee. Yhtää en itkeny, ku se operatsuuni tehtii lääkärin ja hoitajan voimin. Kai sit kaikkee tottuu, nii ku hirres roikkumisee. No, lupasvat, et seuraava kutsu tulee vast viien vuuen pääst. Osaankoha mie sit senkää vertaa ohjeit lukee?

Mainokset

Avainasiaa

Avain se on merkilliin esine, ku sit tarttee ain ja sil pääsee jos vaik minne, mut auta armias, ku sitä ei oo, nii sit ollaa iha hukas! Mie oon sen ny nii kokenu, ittein ja muitten puolest.

Het alkujaa mie kerron tarinan vuosien takaa. Mie ja miun kaik kolme lastain oltii lähös jonnee, ku tajuttii pihal, et mitvit, onks meil avain? Jokaine ol kuvitellu, et joku ottaa sen ja ottiko kukaa? Ei ottanu, ei. Meit ol neljä ihmettelees siin, et kui myö ny kotii päästää? Onneks ol luuri mukaan, nii soitin isällein, jol sillo sattu olee meitin vara-avain. Hää kerkes sit antaa pientä palautetta, millasii torveloi myö ollaa, et mite kaik voikii unohtaa yht aikaa. En viittiny sanoo, et helpost, kuuntelin vaa kuuliaisest. Ooteltii sit tovi jos toinenkii avaint saapuvaks. Ku se viho viimein tul, isäni toi sitä nauraen ja kerto, kui ol jo nurkil, mut huomas sit, et se avain olkii jäänt kottii. Nii se o, sukuvika, ku suksi ei luista.

Vaa nyt tähä päivää. Mie olin täs kahen viikon lomal Heinäveel ja poikane jäi iteksee kotio. Tytärhää asuu jo omillaa ja viel Vantaal. Poikane soittaa miul ja kertoo olevans kusises tilantees!? Hää ol lähtent lenkil ja mite ollakkaa, avain jäi kottii! No, siinähä sit oltii, ku toiset avaimet ol vähä helevetin kaukaan ja oven aukasu maksaa hunajaa. Mikä neuvoks? Mie soitin meijä vuokraemännäl ja ruikutin hälle kiperää tilannetta, jot oisko mitenkää mahist… Juu, meit o siunattu sellasel kelpo emännäl ja onneks häl ol asiaa kaupunkii ja pelasti poikasen kotii, joskin poikanen sai juosta lenkkiisä viel parisen tuntii.

Seuraava paikka ol se, ku mie yhteen iltaan tulin töist nii kovast reippaan, et ku avasin autotallin ovet, nakkasin jostaa käsittämättömäst syyst avaimet siihe kässärin vieree. Ajoin auton tallii, hyppäsin autost ja kevyel ranneliikkeel nakkasin ovet kii ja pihal tajusin, että eissaatana! Avaimet autos ja mie ihan pihal.

 

Taas tul mielee, et ku ois se vara-avain! Ku ny ol yks avain Vantaal ja yks avain iltalukios ja se kolmas siel autos. Auton avain ei pal lohuttanu, ku siin välis ol viel yks lukko, mihi ei olt avaint. Lopuks mie selvisin sil, ku menin rimpauttaa naapurin ovikelloo, sen naapurin, jol ol auto miun auton vieres. Hää ystävällismielisest lainas avaimii ja mie pääsin sukkeloimaa omal autol häne auton lomitse. Kotiavaimet tuntu iha silt, ku ois aarteen löytäny.  Olipa kiva päästä kotii!

No, sit miu tytär tul Vantaalt käymää. Haasteltii, et hää antas se oman avaimesa meil, jost tulis vara-avain! Sehä sopi ja nii mie omin kätösin irrotin sen avaimen ja laitoin se oottaa lopullist sijotuspaikkaa. Kyl ol messevä olo, ku sillai oltii jo nii pitkäl päästy.

Vaa mitä kävi het sen jälkee. Poikanen ol töis ja mie matkal Jaalaa. Mie olin Kuusaan liikenneympyräs, kello 13:19, ku luuri huutaa siihe mallii, et pakko vastata. Tytär soittaa, et hää o iha pihal, ku ol lähteny käymää kaupas ja ottanu oman avainnipun mukaa, eikä sit muistanukkaa, et ei siin enää olt meijä avaint. Eissaatana! Mie kurvasin takas kotimatkal ja ajoin ku heikkopäin, no en mie ny iha kaahannu, mut sellain henkiin hoppu ol pääl. Kyttäsin kelloo, mite minuutit riens ja mietin, mite mie kerkiin, ku Jaalas o oltava klo 14!? Matkal ajoin tiet, mis luki varotus: Hakkuutyömaa! Hiljensin ja mitä näin? Mettäs hevoisii ja keskel kaupunkii!? Epäilin vahvast omaa näköäin, mut en voinu jäähä tarkistaa tilannet. Kurvasin pihaa, mis tytär ootti ja kävin päästää sisää ja sit taas vauhilla Jaalaa ja mite ollakkaa, mie olin Jaalas tasan 14:00!

Ny meil o vara-avain oottamas toimitust vara-avaimen haltijal, joka asuu kivenheito pääs!

 

Joululauluin aikaa….

Noni, ny se o se aika, ku niit joululaului kuuluu vaik ei haluiskaa. Joutuu kuulee, ku mihi sitä korvasa laittas tai vaihtoehtosest, mitä sit korvaasa laittas, ehe-ehe!

Mie en soppaile, joten silt osin en oikee oo peril, et kuuluuks kaupois joululaului??? Oon mie ollu Rismas paketoimas, et jos siel kuuluu, nii mie en kuule. Tulee silti mielee niit helvetillisii painajaisii, mis kuulee ne kaik kulkuset joka paikas, joit kyl sujuvast kuuntelee vähä, mut liika o liikaa, iha joka asias.

Miul sit kotirintamal o poikane, joka rakastaa joululaului!!! Voivittu! Se onni siin onnettomuues kuitenkii o, et se ei kuuntele niit suomeks. Mie ku oon niin kielipuoli, et voi soittaa ulkomaisii, ku en mie niist kummiskaa mitää ymmärrä eli ei jää sit saatanan korvamatoo. Sävel saattaa kummiskii olla joskus aika tuttu, mut sit o niit kivoi joululauluhittei, mitä voi kuunnella iha ilma, et korvat alkaa vuotaa verta.  Kute jotain Chris Reaa tai Whamii.

Yleensä ku se poikain herää, se tulee tupaa luurin kans, mis soi se joku vitun joululauluhitti ja sit yks aamu se pani sen soimaa tapletilt… Queen: Thank God, it’s Christmas ! Hieno biisi, ei siin mitää, mut poikanen laulo siihe päälle sen suomeks ja olin ens et eivittu ja sit et voisaatana! Lopult nauratti nii kauheest, et olihaa se kokemus, no kokeilkaa ite. Lapseni haaveilee joululaululaulajan urast, mie luulen et se o läppä, sen on oltava läppä!

Erään aamuun mie viikonloppuun heräsin sillai, et nam, oma rauha, poikain nukkuu pitkäääääää. Mie keitin kaffet ja sukelsin soffaa kirjan kans. Ihana hiljaisuus, kunnes luuri pärähti soimaa!  Äiti soittaa!!!! No, mitä sil ol asiaa? Aimitä, novittu joululaulu! Halus, et mie kuuntelen yhen kivan joululaulun! Olihaa se kiva, Joel Hallikaist…. ja mie kuuntelin, ku oon sillai kasvatettu.

Tänä aamuun mie taas nousin ajois ylös, et saan sillai isseksee juua kaffen ja lukee soffal. Iha mahtavaa! Poikain nukku ja luuri ol hiljaa, ei joululaului! Paitti, et olin nii vitu vääräs! Yläkerra naapur halus laulaa! Aimitäkö??? No AveMariaaaaa. Mie aattelin, et jotai pahaa mie oon ny tehny, ku tähä kurimuksee oon joutunu. Eihä siin mitää, heleveti hiano piisi, mut ku se yläkerta vast reenas sitä! Korkeelt ja kovaa ja vitu korkeelt ja vitu kovaa ja vääri! Sit taas alotettii alust. Välil piettii taukoo sen verra, et kuvittelin, et ny se loppu, nii paskat, sithää se taas alko. Yritin iha sillai oikeest miettii sit ajatust, et laulava ihmiin ei aattele mitää pahaa, mut miks mie kuulevaan osapuoleen aattelin?

Jouluhaa o iha kiva juttu, ei siin mitää ja kyl mie jonkinlaise annokse niit joululauluikii kestän!

Oisko oma vika ?

Mie se oon useemma kerra miettiny, ku sitä valitetaa kompuroinnist, et ku muksahtaa nurin jossaa, ni se mukamas ois ain jonkuu vika? Nii ku ny vaik sen tien, puiston, sen suunnittelijan, rakentajan, säätilan, mut ei ikiin oma vika? Mitävittua!?

Mie oon jo keskiäkäin kääkkä, mut oon jotenkii ymmärtäny ain, et jos röntyilee, ni kyl se syy o yleensä aika lähel. Mie ku muistan semmosenkii jutun, ku aikonaa ol nurmikol liikkumiin kielletty! Käsi ylös ku muistaa tän! Mite se ol sit hoiettu muutoin ku niil kylteil? No, sillai, et ol viritetty ne helevetin rautalangat nurtsien ympäril. Kui sit kävi, jos kaikist kielloist huolimat lapsekkaas riemus juos nurtsil!? Jos ei meinaa muistant sitä lankaa…. Jos sillai rauhallisest riehaantu, kerkes loikata yli, mut jos taas ei, nii ens se rautalanka osu iha vitu kipeest sääriluuhu ja sen jälkee jokasee kohtaa ropast, mikä sen jälkee osu maaha. Oli viel huomioitavaa se, kummal puolel mätkähti. Nurtsin puolel vähä pehmens, mut katukiveyksel ei niinkää. No, kene vika? Senkö rautalangan, sen virittäjän, kaupungin ylimmä johon, säätilan?? Iha vaa tiioks, nii oma vikahaa se ol, ei meinaa tullu mieleekää syyttää ketää muuta. Siin sit itkua tuherrettii, nuoltii haavoja ja jatkettii elämää. Kuinkahaa se ois tänä päivään? Mie en haluu ees kuvitellakaa.

Entäs sit, jos putoo puust! Kene vika? Tää o viel kerrottava, ku se ol kaikest huolimat nii riemullist. Keskel kaupunkii ol iha kovast suur puu. Isot pojat varmaa ol virittäny sen oksaa sellase köyen, mis ol kapula. Se ol sen verra korkeel, et omin jaloin ei  siihe ylttäny. Pit toisen nostaa ja sit se riemu alko. Ai mite mukavaa ol, ku sai heiluu siel sen köyen jatkoon. Kerra miul kuitenkii kovas vauhis ote vaa lipes ja mie mätkähin maaha! Aisaatana, mite sattu, ilmat pihal ja koko maailma vaa pyöri, mie näin tähtii ja melkee luulin joutuneeni taivaasee. Mut mie tokenin, ilma alko ku alkokii kulkee ja mie vaivalloisest kampesin ittein pystyy ja totesin olevan hengis! No, kene vika? Senkö puun, isoin poikiin, sen köyen, puun istuttajan, kaupungin ylimmä johon ja tietty säätilan?? Paskan marjat! Miun iha oma vika! Nii oma vika, ettei kotoon uskaltanu hiiskuukkaa, koska sit ois olt tupe rapinat, et mite sitä sillai menee tippumaa. Vaa, kyl mie kiikuin viel mont kertaa siel puus. Jos nyt osuis kohil sellain puu, mis sellain kapulakiikku ois, nii aiva varppiin menisin kiikkuu. Jos sit putoisin, vois olla, et kävis kehnommin, nii jot en ois syyttämäs enää ketää, en ees ittiäin.

 

Onks siul paha miel?

Herätys! Heeerätys! Heräääätys! Herätyyyys! Noni, ny se o hereil. Miun ploki, ku en oo iha hetkee tänne mitää kirjottanu. Aimiks? No, sit jotenkii meinaa, et ku tääl tulee ain kiroiltuu, ni eikös se vain jonku miel siitäki pahotu. Aivittu, se o kumma juttu, tää mite tekee nii tai näi, nii ain o jollaa sanomist. Mie sillee iha nii ku pikkustee oon miettiny, mikä se juttu o, et miel pahottuu kaikil nii kummallisist asioist????

Sekii just, ku kiroillaa!? Mite se jonkuu syäntä nii riipii? Mie taas ku kiroilen, nii kylhää se ain kummast helpottaa, ku saa oikee latoo. Mut mie en ookkaa kovin sivistyny sil saral, pikemminkii sellain, joka ei juur itteesä hillitte. Miks pitäis, ku siit ei seuraa mitää hyvää, helevetin huono viilis, jos kaike aikaa joutus vaa itteesä vahtii. Koitan mie sillai olla, etten kovin paljoo iha joka paikas kiroilis, mut kotoon mie sit annan tulla ja välil muualkii, riippuen tilanteest. Ku miust ne o vaa sanoi! Mie oon sitä mielt, ett pahemmin voi mielesä pahottaa iha muilkii sanoil, kute vaik sillai, ku joku oikee vittuilee, ei siin kirosanoi tartte. Tai puhua läkyttää paskaa selän takaan! Juoruilee! Eikö oo paha, miust o!

Viimeeks miua pani aatteluttaa se yks possutaulu näyttelys, kui sekii o saant ihmismielet pahottumaa! Aisaatana, ei uskois, vaik kui mite ja milt kantilt aattelis. Mie ku oon sitä mielt, et Jumala ei oo moineskaa, hää o kaiken nii yläpuolel, pikemminkii Jumalan miel pahottuu siit, mitä ihmiset tääl vänkää. Mie melkee nään, kui hää päätää pyörittelee ja kummastelee, et koittakaaha ny olla, se o vaa possutaulu.

Nii, paljo o asioit, mist meil ihmisil o terve vetästä herne nenää. Kuka mistäkii ja mil vauhil. Oikee o pysähyttävä välil tuumii, jot mist se kertoo?! Aiperse, ku miun o vaikee käsittää, voiks se olla nii, ettei oikeest oo mitää oikeet asiaa? Vai voiks se olla jotai kimppakivaa, et ku yhel tulee paha miel jostaa, nii kaveri aattelee, et miul sit kans, surraa yhes?

Pahottuuha se miunkii miel, mut hiuka eri asioist. Viimeeks pahottu siit, ku satuin kattoo miun lapsest videopätkää. Siin hää ol nii hauska ja … elos! Nii kovast pahottu miel, et oikee pani itkettää. Mie ain muistan sanonnan, et itkee nii, et kyyneleet roiskuu. Just sillee! Sit mie taas kuivaan naamain ja jatkan tarpomist.

Oikeestaa miul o iha vitun sama, mikä se ketäkii harmittaa, mut joskus tulee hiuka kummasteltuu. Onneks se menee ohi, etten ala siitä mieltäin pahottaa. Kyl mie silti toivosin, et ei tulis kellee paha miel, ku se o nii kurja tunne. Tai jos välil tuleeki, nii ei jäis siihe kii, niistäs vaa nenän, vaik hihaa ja katse horisonttii!

Oodi näkkärille!

Mie oon semmone, ku ei oikeastaa osaa nimetä mitää herkkuruokii. Useimmil tuntuu oleva joku heikko juttu, mitä ne ei voi vastustaa ja se o siis syötävää!? Voivittu, mie en oo niit, mie yleensä herkuttelen kaikel muul ku ruual eli voin listata elämässäin aika lail kaikkii juttui, mist saan paljo enemmä nautintoo ku jostai ruuast. Miulle se ruoka o vaa se, et pysyy elos, pakko syyä, et jaksaa. Syömäl jaksaa elää ja nautii elämän kaikest tarjonnast.

No, mut asiaa – joskus on jotain poikkeuksii! Jos joku voi vetää suklaalevyn suures nirvanas, ni mie en. Oksentaisin sitä nirvanaa ootelles. Vaan, o jotain! Aiperhana, mie oon ain olt heikkoon näkkärii!!!! Kuha siin näkkäris ei oo kuminaa eikä rosmariinii, ne o miun makunystyröil iha liia hapokkait. Näkkärin nakertamiin o juhlaa, maistuu nii namilt. Voisin elää näkkäril!

17028766_10154599135302561_1397392148_n

No, mie täs sit lopetin kaiken leivän syönnin, ku alko olee nii vattas huono olo. Nii ja huomasin, ku melkee joka näkkäris ol, jos ei kuminaa tai rosmariinii, nii vehnää!? Vittu, se o iha sukast! Tekee paskan fiiliksen. Jätin kaik leipomotuotteet, ku nii aattelin omaa elämää nostaa paremmil nosteil.

Vaa sit mie löysin taas näkkärit uuestaa! Oikeestaa yhen näkkärin, mikä hakkaa kaik entiset! Jälkiuuninäkkärin!!!! Vittuhei, iha jumalaist, ku panee vaa iha sit oikeet voit pääl ja alkaa nakertaa. Mikä kummallist, nii ruottalain näkkäri!!! Paketti maksaa yhe suklaalevyn hinnan ja sen vuoks kantsii murustaa rinnoil. Ku mie sitä ekaa pakettia nakersin, ni meinas bissekii jäähä juomat ja se o jo iso asia. Miul ol sellaset näkkärikekkerit, et ain vaa uuestaa mie aattelin, et yks viel, eiku kaks viel ja sit ei enää…noei, ku ne loppus!

downloads2

Iha ei kykene koko pakettii vetää, ei enää, ku se miun vatta! Jos oot herkkä, nii nyt viimenää kantsii lukee vaik Raamattuu, ku kerron, mitä tapahtuu kovien näkkärikekkereiden jälkeiseen aamuun…

Liika näkkärin nakerrus ku kostautuu, aiperkele, mie vaan sanon, ku se aamu koitti ja mie joutusin melkee juoksul menee vessaa! Siel mie sit istuin ja huokailin nii, jot sain luettuu Pauli Hanhiniemen kirjan loppuun. Melko kevyt olo oli sen lukemisen jälkee.

Yritän täst lähi herkutella sillai maltillisemmin, ettei tartte koko pakettii nakertaa kerral vaa siit voi nauttii usiamman kerran. Mutjoo, aika herkkuu on, maistakee ihmees, eikä tää oo mainos, ei ainakaa maksettu, ku kukaa ei oo tarjont mittää.

Meteli seis !

Oon mie olemas, vaik en ookkaa iha tuskastuttavan pitkää aikaa mitää tänne kertonukkaa. Nyt tul sellane viilis, et iha pakko avautuu! On meinaa hermois vikaa ja paljo, ku on alkanu äänet vaivaa, kaikki vitun häiritsevät äänet riepoo nii, et siit o ny vaa kerrottava kaikel kansal.

Mie ku tykkään nukkuu! Se maistuu oikee makial ja mite mie tahon unest herätä, nii sillai hissuksee, ilman väkisi herätyst! Ei mitää äkkinäist, sellast saatanallist metelii, kute joku vieras ääni, tai ylipäätää joku, mikä keskeyttää miun unen, joka saattas muutenkii katketa, iha iteksee. Just siks tykkään iltavuoroist, et saan aamusel nukkuu ja herätä ku herään. En silti nuku puolee päivää.

Viime aikoin on ny sit menny miun aamut nii persiillee ku vaa voi persiillee mennä. Otetaa vaik tää aamu:

Oisin saant nukkuu ku murmeli vaik kasii asti. Oisin varppina heränt enne sitä sillai pehmeest, mut mitäs kävi??? Heräsin siihe, ku se yks vitun saatananISO auto tulee lähiärrälle tekee ties mitä ja jättää sen vitunISONauton käyntiin koko sen ajaksi, ku se siel tekee pitkävetoja, juo kahvia, syö varmaa pari hodaria, lukee iltiksen ja vittu tappaa aikaa ja se sen ajoneuvo pitää helvetillist metelii just nii kaua, et kukaa ei nuku. Tai en mie tiiä, mut mie oon heränny siihe jo iha liian moneen aamuun….

Nousen ylös ja katon ikkunast ja mietin, et  jos miul ois haulikko, nii PUF ja renkaat tyhjenis. No, ei oo haulikkoo ja mie keitän itellein kaffet. Kun siirryn soffal juomaa kaffea, nii vitunISO auto lähtee, kuljettaja o kaffinsa juonu. Hetki hiljaisuutta ja otan kirjan käteen ja alan lukee. Onko hiljast? EI!!! Yläkerran uuet naapurit alkaa kommunikoia ja se kuullostaa ilmiriialt, eiperkele! Lohutan itteäin sil, etten ymmärrä sanaakaan….

Ku sit tulee seuraava hiljain tovi, se ei kestä kauaa, koska, nii mitä!? Se yks jokaikiinpäiväin asiakas menee ärrälle ja sil on Koira! Kiva ja söpö koira, mut ku sen sitoo puuhu, se alkaa haukkuu ja vittu se haukkuu nii kauan, ku se o puuhu pantu kii. Taas ois haulikol töitä, en mie sit koiraa vaa se sen omistajaa…

Makaan soffal iha hermoheikkoon ja mietin vaihtoehtoi: a) hankin kuulosuojaimet b) haen rauhottavii c) muutan mettää d) hankin haulikon….

tytto

Positiivist palautetta, hei !!!

Juu, miun o iha pakko avautuu semmosest asiast, semmosest virmast, mis o kirjaimet I ja S. Ku niist kirjainyhistelmist o olt viime aikoin siis nii ku iha suoranaist haittaa, harmii ja tuskaa ja vittu kuolemaa! Nii nyt mie kerronkii sellasest kirjainyhistelmäst, ku ISS, jonka vois äkisti mieltää Ilosii Seksi Seuroihi, mut ei kummiskaa oo.

Tää ISS on iha saatanan ISO virma, mitä oikee kauhiast ihmettelin, ku oon ain aatellu, jot mitä isomp virma, sen paskempi palvelu. Nii ja jos jotai menee vituiks, ain o vika asiakkaas/kuluttajas. Mut tää ISS on kiva, iha ku naapurin poikii ois hommii hoitelees ja sillai nii ihmismäisest.

Miul o veren perintöön kiinteistöhuolto, jot mie iha pikkase uskallan väittää, et tiiän mist mie jaarittelen eli onks hyvi, huonost vai iha vituiks menny. Eli tää ISS on eräänlain kerrostaloasukin ”helpdesk”. Ku jokin menee vituiks, nii eiku ISS ja vittu, ne singahtaa paikal alta aikayksikön! Juu-juu!

Miul o siis KOLME tapaust! Eli eiks nii, jot kolmas kerta toen sanoo!?

Eka ol, ku miun lapsein lakkiaiset ol. Siis häne omas sieväs kotoon ja siel ei sit viemär vetäny. Kaik tietää, et ku viemär ei veä, se panee vituttaa. No, lähin sit siin aamust viemää sit neitoo kampaajal ja ku hää ol siel kynittävään, mie soitin ISS! Mie oikee sin vuodatin, kui o paha paikka, ku bileet tiios ja tiskiallas täys, ei mee mihkää. Hyö ol het nii juones mukaan, ku kerroin, mite ol kumisuutelmaaki käytetty ja vitun putki-reiskaa pantu koko puteli. Sain siin oikee luottamuksel kuulla, ett se putki-reiska o nii yhtä tyhjä kans. Kiva ol kuulla, ku se ol just huomattu. Vaa ku myö päästii takas sielt tukkatätilt, nii jo ol ISS käyny ja lapun jättänt jälkee, jot homma hoijettu! Siis oikeest, iha vitu siistii!

Toine tarina ol se, ku meil ol autotallin lukko iha pärein. Mie sit aamutuimaa pirautin ISS. Taas mie sillai avauduin, mite kurjaa o, ku ovee ei saa lukkoo ja sentää limusiinii siel luko takaan säilytetää. No, hyö lupas hoitaa. Lupaus o lupaus! Wau! Mie ku lähi parin tunni pääs töihi, nii kappas perkele, uus lukko ol viritetty. Mie se ihastuksest en meinant henkee saaha veettyy.

Mites sit tää kolmas ja tärkein tarina? Kylppäris ol se vian kohe. Pesukoneen vesiletkus o sellain kummalliin härpäke, mikä ol jonnii aikaa jo vuotant. Ens oltii sit mielt, et pois kokonaa, et iha turha kapine. Vaa ku miks se ois siin, jos ei sil ois jotaa tarkotust? Tarkempii tutkimuksii ku tehtii, ni sehä ol takaiskuventtiil. Mie oli sit iha painees, ku en voint miu lempipuuhaa, pyykinpesuu harjottaa. Ei ku taas soittaa ISS. Vaa siel ol ruuhkaa, miks nykyää ain kaikis, mihi soittaa,  o ruuhkaa??? Mut, onneks ol kelpo vinkki, et sen vian voi esittää myös netis. Miehää pyyhkäsin nettii ja kirjailin sinne, kui mie nii oisin enemmä ku iloin, jos hyö viittisivät käyä tiivistääs miun vuotavan paikan, siis sen takaiskuventtiilin. Nii mitä tapahtu??? Sain het tietää, et ilmootus ol vastaaotettu ja saan tiion siitkii, ku se o hoijettu. Mie lähi töihi. Kui men? Hyvin, iha vitu hianost! Miun poikanen ol tullu kotii ja het huomant, et meil o tiivistetty se juttu, mut entäs viel??? Meil ol oven sarana sellain hituse vingahtava, nii se ISS ol senkii rasvant!!! Ei kuulunt mittää vinkumist, ku oven aukas. Siis oikeest, mie olin nii iloin, enemmä ku iloin! Nii ja mie olin jo heilt saant nii sähköpostii ku tekstiviestiikii.

Seuraavaan päivään, ku miun poikane ol iteksee kotoon, soi ovikello. Kuka ol ovel??? ISS!!! Hyö ol epähuomios ottaneet poikain oman jakarin sil kylppärireissul ja palauttivat sen! Kertakaikkisen upeeta!

13835749_10153954958792561_803299762_o

Neitseellinen saunareissu!

Jos iha alkujaa takertuu otsikkoo, nii neitseelliin saunareissu ei tarkota iha just sitä, mitä tulis ekaan mielee. Eli mie en oo neitsyt, mie en oo menettäny neitsyyttäin saunareissul(vaik oishaa se voint olla aika hulppeet), eikä yhtää neitsyttä ollu täl reissul. Mie ku meinaan kävin meijän talon rempatus saunas iha ekaa kertaa ja vakuutan, et se ol iha vitu hiano kokemus!

Koko päivän mie ootin, et mie pääsen saunaa! Pitkäst aikaa eka tiistai-ilta, et miul ei olt menoo, pääsin ajois töist ja et se sauna ol valmis ja rempattu! Mie jo aamusel kävin hakee saunabisset ja vein ne duunin jääkaappiin viilentymää(harmi, et pomo ei piipahtanu kattoo) ja ku mie pääsin töist, mie singahin kotio aika vikkelää. Sauna vermeet ylle ja eiku saunaa….

13183246_10153773460807561_456440572_n

Eijumalauta, uus ovi!! Melko hiano, mut wanha matto. Oonkohaa mie koskaa kertonu, mitä mielt mie oon noist muovimatoist, eisaatana, ne tuntuu nii perseelt paljaan varpaan alla. Entä toi väri, iha ku oksu! Hitto, jos on pantu tummaa lautaa ja valkost seinää, nii mite sii voi sopii oksun väriin matto? Ei mitenkää! Koitin päästä siitä yli kattelemal ovee…

13153238_10153773460787561_984583890_n

…ja uutta peilii! Peilii kannattaa katella ain sivust, nii ei pääs pahemmin järkyttyy. Mie en oo peili-ihmisii, mie joskus aamusel kurkkaan ja se muute riittääki sit koko päiväks. Nii, onpa pikkase raamikas peili, mut kello… *huoh* se on sama vanha. No, ei se sinänsä haittaa, ku aikaaha se näyttää ja iha hyvin näyttääki. Onhaa se peilin kans samaa kaliiperiaki.

13162075_10153773460717561_340489926_n

Pesuhuone ol kokenu valla suuren ja mullistavan muodonmuutoksen. Ny ol vaa yks pesuhuone ja siel kaks suihkuu entisen yhen sijast ja hah, oranssi vati sen vitun keltasen ämpärin tilal – siis oikeest mie joskus aattelin viiä sen vanhan ämpärin kotii tiskikoneesee, oli se vaan nii likain, pthyi stana!

13199208_10153773460672561_2061350948_o

Pari mustaa rantuu ol värkätty seinää – varmaa joku vimpan pääl sisustussuunnittelija ol päässy luomaa omaa sialun kuvaa. Nii, ja ny ei pääs kukaa sanoo, et ku o ain nii valkost seinää. Oikeest, aika messevän näköst. Noit rantui mie sit kattelin sielt saunast, mut ei mennä viel siihe.

13153439_10153773460507561_1965518419_n

Ens mie menin suihkuu tai en menny, ku en osanu käyttää sitä, siis tota suihkuvempainta. Mie sain siit vettä tulee, mut vaa raanast. Nii mie sit olin sillai kyykyllää ja juu, kyl silleeki sai naaman pestyy ja jotenkii ittein kasteltuu. Mut hei, aiperkele, mie mietin, et oonks mie nii tomppeli, etten osaa käyttää sitä vitun suihkuu??? Menin sit saunaa…

13112580_10153773460542561_1647414136_o

Kaik ol uutta!!! Kiuaskii ja iha uuet lauteet ja mite ol hianoo! Mie asetuin hyvää asentoo, nakkasin löylyy ja avasin miun bissen ja vittu, mikä taivas! Mie niin käsitin, jot tätä mie oon kaivant ja tarvint. Miun sielu lepäs siin ku miu nahka tiris. Olin iha nirvanas…

13224204_10153773460452561_1513971197_o

Ku mie menin saunan jälkee suihkuu, ni mitävittua, se vesi tulikii ylhäält, sielt suihkust, ei raanast? Joutu oikee miettii, et onks se jotenkii nii, et joka toisel kerral tulee ylhäält ja sit taas alhaalt? Novittuei, ku toi vasemmal puolel oleva namikka o semmone, jot ku sit kääntää alaspäi, tulee vettä raanast ja ku kääntää ylöspäi, nii tulee vettä suihkust. Melko näppärää, kyl mie nii ittein kättelin, ku tänkii hoksin. Hyvä, etten laulaa alkanu!

13187709_10153773460607561_742934930_n

Sit viel sekii, jot saunas ol raana! Ei oo totta? Eiks miu tarvintkaa viiä sinne vettä eriksee, pesuhuoneest, noei! Mie vaa siel saunas laskin raanast vettä löylykiuluu, et mite o helppoo ja vaivatont. Löylymittarkii ol uus, ei ollenkaa sellain, ku mist mie eritote tykkäisin, kerronko, no en kerro, ku mie luule, jot se o arvattavis. Tää ol jotenkii sellain disain-tyyliin, eli mukamas hiano, mut loppuje lopuks tylsä, etenkii, jos miettii kaiken aikaa sitä toist mittarii.

Kaike kaikkiaa miul ol nii mahettoma puhistava saunareissu, jot kyl kelpaa elämää jatkaa. Seuraaval kerral vois ottaa miun rakkaan mukaa, enkä tarkota täl miun poikaa.

Iha Hanurist!

Miua se pikkasen korpee! Mikä, niin ku posti syytää laskui! Ketäpä ei, mutku miulle tulee laskui olemattomist. Eisaatana, sillee ei saa köyhää ihmist kiusata. Tarina juontaa kauas menneisyytee ja mie aion siit ny avautuu:

Miule tul vuosii sit lehti, iha kelpo lehti, mikä ei kovi usei ilmesty, mut siin ol miul sellast passelii tietoo. Ku meijä perhee talous oli sit kuopal, nii pantii kaik lehet jäihi. Mie peruin iha kaik lehtitilaukset, AkuAnkast lähtie, jote myös tämän fiksun lehen, jota vois kuttuu vaik Hanuriks. Se ei muute ollukkaa mikää pala kakkuu, ku mie en löytänt mitää tietoi siit, mite se Hanuri peruutetaa. Ei olt nettisivui? Mie sit puhelinnumerol lähestyin niit ja kerroin, jot mie en tartte enää sit lehtee. Luulin, et se o sil selvä, ei ollu, ei!

Kuu o kiertänt mont kertaa ja miul tulee laskui, mut ei lehtee. Ku oon lehen perunt, nii en maksa laskuikaa. Viime vuon mie en tainu saaha yhtää laskuu, mut tänä vuon niit o tullu jo kaks. Se eka lasku ol viimevuotiin. Nakkasin roskii. No, nyt tul sit hiuka tuoreemp, ku ol päivätty tälle viikol. Laskus ei sit paljo muuta oikee ollukkaa, no miun nimi, mut osotekkii ol se vanha, mikä jo kaks vuotta sit vaihtu!? No, mie aattelin, että miepä kilautan sinne, ku laskun alareunas ol numero!

  • Taina!
  • Hyvää huoment, onks tää TittidityyMedia?
  • Juuei, ku se numero on vaihtunu ja se on 020123333333…
  • Ootas pikkase, ku otan kynän.
  • Mist muute sait tän numeron?
  • Miulle tulleest laskust!
  • No se on kummiskii väärä.
  • Niinpä, kute kaik muukii täs laskus, mut kiitti siul!

Olin päässy askeleen eteepäi! Soitin uutee numeroo – varattu! Vaa sit mie huomasin, jot kuores ol niit numeroi ja siinhää se seiso! Niil o uuet kuoret, mut vanhat laskupohjat! Kuores ol toinenkii numero ja miepä soitin sinne:

  • Pertti!
  • Hyvää huomenta, onks tää TittidyyMedia?
  • Joo…
  • Olen saanut teilt laskui lehest, jonka oon perunt jo vuosii sit…
  • Ootteks te muuttanu, ku posti kyl kääntää laskut, muttei lehtii?
  • Mut ku mie peruin sen lehen jo vuosii sitte, siel vanhas osottees.
  • He-he…no se ei varmaa oo sit tullu meille se peruutus.
  • Mie peruin sen soittamal teil, ku en löytäny teijän nettisivui.
  • Oha meil hyvät nettisivut.
  • ??? TittidyyMedial?
  • He-he-hee, no ei tietenkää, ku jokaisel lehel omasa.
  • Aijaa. TittidyyMedia kuitenkii lukee laskus iha ekaan ja oikee tummaan.
  • No, mikäs siun nimi ol, ku se vähä putos?

Pertil ol kaik vähä hukas ja ihmettelin kui se ei kysy miult laskun numeroo? Ku siin sille sit luettelin miun nimee, nykyist ja vanhaa osotetta, nii se puhelu men poikki! Naps vaa! Mie olin siin vaihees jo nii, et antaavittuolla! Et iha ei toimi siin Medias hommat nii ku tarttis toimii. Aloin ny ettii niit nettisivui ja kappasperkele, löyty. Olin just kirjoittaas sinne palautetta koskien laskujain, kun luuri alko soitannan ja mie vastasin.

  • No, Pertti tääl hei!
  • Hei…. Meniks se puhelu äskee poikki?
  • He-he-he, juu ku akku loppu! Nii, et ku meil o ny tää siun numero, ni pannaa tietoo tonne reskontraa ja soitellaa siul sit.
  • Aha, no kiva. Kiitos.

Pyyhkäsin palautteen ruudult ja jään ny sit oottelee soittoo, vaik en ymmärrä, miks miul enää tarttis soitella, ku olin asian jo sinne yrittäny kertoo. Varmaa joku Päivi sielt sit soittelee….

10151494_10153610927627561_1120563967_n